Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Elämää kolmen tunnin jaksoissa

by

Ennen vauvan syntymää en oikeastaan lukenut ollenkaan imetyksestä, en myöskään ottanut asiasta ollenkaan stressiä ja tutkin lähinnä korvikkeita ja niiden sisältöä. Tilasin jopa kotiin valmiiksi Euroopan puolelta korviketta jos imetys ei onnistuisi, sillä en halunnut antaa amerikkalaista korviketta vauvalle. Sairaalassa minulle sattui kuitenkin aivan uskomattoman ihana sairaanhoitaja joka alkoi opastamaan minua imetyksen saloihin. Minulle tuli yllätyksenä että alkuun tulee ensimaitoa, joka on paksua ja vasta noin 3-5 päivän jälkeen normaali maito tulee ulos. En myös ikinä ajatellut että alussa vauvan pää pitää oikeastaan työntää kiinni rintaan, jotta se tarttuisi kunnolla kiinni.

Imetys kuitenkin sattui minuun aivan hurjasti, kyyneleet silmissä istuin aina poika sylissä ja mietin että onko imetys oikeasti näin kamalaa. Vauva tuntui nälkäiseltä hyeenalta joka imi kuin viimeistä päivää. Kahden viikon ikäisenä kävimme vauvoihin erikoistuneelta kiropraktikolla ja hän kyseli juuri enemmän imetyksestä ja tarkasti Warrenin kielen. Hän epäili että kielijänne voi olla liian kireä ja lähetti meidät erikoislääkärille joka voisi sitä katsoa tarkemmin. Lääkärillä oli kokemusta tästä asiasta yli 25-vuotta ja hän hoitaa tätä laserin kanssa. (Useissa paikassa se jänne katkaistaan saksien kanssa ja itse en halunut tätä.) Lääkäri vahvisti asian ja samalla kerralla hän teki laserilla tämän toimenpiteen, Warren ei itkenut kertaakaan ja koko juttu oli ohi noin 30 sekunnissa. Imetystä jatkoimme heti kotona ja toinen ei osoittanut minkäänlaista kipua suussaan. 10 päivän ajan teimme erilaisia jumppaliikkeitä vauvan kielelle ja suulle ja oikeastaan kahden viikon jälkeen kaikki kipu imetyksessä oli kadonnut. En tiedä kuinka yleistä tämä kireän kielijänteen korjaaminen on Suomessa, mutta täällä useammalle kaverin vauvalle on tehty sama operaatio joka on auttanut hurjasti imetyksessä.

Nyt on kolme kuukautta imetystä takana ja olen todella tyytyväinen miten paljon maitoa toiselle riittää ja samalla minulla on myös pakkanen täynnä pusseja. Käytän aktiivisesti Haakaa maidonkerääjää, enkä ollenkaan tavallista pumppua (vaikka sellaisen sain ilmaiseksi vakuutukseni kautta). Olen rehellisesti yllättynyt miten hyvin imetys alkoi sujumaan alun vaikeuksien jälkeen, enkä olisi ikinä uskonut että oma kroppani voi tehdä näinkin uskomatonta työtä. Warren syö nopeasti ja yleensä alle 10 minuuttia ja toinen on aivan täynnä, päivät menevät 3-4 tunnin jaksoissa imetyksen kanssa ja onneksi yöt ovat yleensä juuri näitä neljän tunnin jaksoja. Hän ei myöskään juuri puklaile, mikä on ollut todella helppoa vaatteiden kanssa ja itkua ei myöskään ole, vaan öisin herään siihen, että hän nyrkkeilee kapaloliinan kanssa ja yrittää saada itsensä vapaaksi.

Imetys tai korvike ei tee kenestäkään huonompaa äitiä tai vauvaa ja onneksi on vaihtoehtoja jos toinen ei suju. Olen miettinyt miten ilman osaavia ihmisiä ympärillä olisin varmasti lopettanut imetyksen ensimmäisien viikkojen aikana, sillä niin kipeää se teki. Olen kuitenkin todella onnellinen siitä, että saimme kaiken avun alussa ja imetys lähti etenemään niin hyvin. Itse koen imetyksen tällä hetkellä niin helpoksi, että voimme olla liikenteessä ja pysähtyä syömään kun toinen sitä tarvitsee. Opetimme kuitenkin toisen alusta asti myös tuttipulloon, jotta voin itse tehdä valokuvauskeikkoja ja käydä vaikka kampaajalla ilman vauvaa.

Tällainen imetyskertomus täällä , olisi mielenkiintoista kuulla mikälaisia kokemuksia teille on ollut asiasta?

No tags 10
6 Responses
  • Essi
    January 28, 2019

    Kiva kuulla sun ajatuksia ja kokemuksia imetyksestä 🙂 Meillä on muutaman päivän vanhempi poika kuin teillä. Hän syntyi kiireellisellä sektiolla enkä siksi saanut häntä rinnalle ihokontaktiin ihan heti, mutta reilun puolen tunnin kuluttua syntymästä kuitenkin. Ensi-imetys sujui hyvin ja mielestäni ensimmäinen päiväkin. Sitten alkoi olla haasteita saada poika imemään ja pyysin monia kertoja apua sairaalassa ollessamme. Kätilöt auttoivat toki, mutta koin että he vain auttoivat tissin vauvan suuhun, mutta eivät niinkään neuvoneet minua niin, että selviäisin siitä itse… Kolmantena päivänä pääsimme kotiin. Vauvan paino oli laskenut 8% syntymästä (raja on 10%, jos paino laskee yli sen on aloitettava lisämaito). Meidät kotiuttava hoitaja kyseli monesti olenko varma että haluan kotiin kun vauva oli itkuinen rinnalla enkä oikein saanut häntä itsenäisesti imemään. Halusin kuitenkin kotiin ja olin varma, että kotona se alkaa sujua ja niin se alkoikin, maito nousi kunnolla jo samana iltana. Seuraavana päivänä kotiutumisesta meillä oli jo neuvola, mutta paino oli noussut edellispäivästä vain muutamia kymmeniä grammoja. Terveydenhoitajamme kehotti olemaan pari pävää ihokontaktissa ja imettämään vaan niin paljon kuin mahdollista, ja näin tein. Syntymäpaino saavutettiin 9 päivän ikäisenä ja sen jälkeen paino on noussut hurjasti. Nyt melkein 3kk ikäisenä vauva painaa jo 7kg. 🙂 Olen niin onnellinen, että imetys alkoi sujumaan näin helposti. Tähän mennessä olen imettänyt jo vaikka missä, enkä koe julki-imetystä kiusallisena. Onneksi vauvakin suostuu ruokailemaan missä tahansa, ainakin toistaiseksi. 🙂

    • Marika
      February 3, 2019

      Ihana kuulla teidän tarina, terkkuja vain sinne toiselle marraskuun vauvalle 🙂 Ja meillä kävi muuten ihan tuo sama että laski paino 8% ja viikonlopun yli sitten vauva söi hurjalla tahdilla ja maanantain tarkastuksessa paino oli takaisin missä sen pitikin. Hih ja toinen 7 kg poitsu myös täällä, eli hyvin on meillä riittänyt maitoa että paino on kasvanut noinkin paljon. Hullua kun miettii että puolet jo enemmän syntymäpainosta. On se jännä miten ihokontakti auttaa niin paljon tuohon maidon tuloon, uskomatonta miten kroppa oikein toimii!

  • M
    January 29, 2019

    Itselläni on kolme tytärtä ja viimeisimmästä imetyskokemuksesta on jo reilu kolme vuotta. Olen ollut onnekas, koska imetys on sujunut kaikkien vauvojen kohdalla. Sitä varmasti kuitenkin edesauttoi esikoisen kohdalla kätilö, joka vei minut imettämään tai harjoittelemaan sitä omaan rauhalliseen huoneeseen. Muistan ikuisesti sen, kun hän otti nännipihastani kiinni ja “repi” sen oikeassa asennossa vauvan suuhun (ja jumanskekka se sattui!). Siitä lähti minun “imetysura”. Seuraavien lasten kohdalla imetys oli “itsestäänselvyys” ja jos jostakin asiasta raskausaikana koin pelkoja, oli se se, jos imetys ei olisikaan onnistunut kakkosen tai kolmosen kohdalla. Olen imettänyt lapsiani milloin missäkin enkä ole kokenut sitä häpeälliseksi tms. On ollut helppoa liikkua ympäri maailmaakin, koska vauvan eväät on ollut aina omastatakaa mukana (ekat 6 kk). Olen imettänyt jokaista vauvaa puoli vuotta täysimetyksellä ja imetyksen olen lopettanut, kun yksi vuosi ikää on tullut täyteen. Välillä sitä mietti yön pimeinä tunteina riittääkö maito varmasti, mutta uskon siihen, että kun uskoo sen riittävän niin kyllä sitä myös riittää, jos on alkuun päässyt. Monesti olen ajatellut sitä kuinka hienosti naisen kroppa toimii, kun ensin kasvattaa lapsen sisällään, sitten synnytys ja vielä päälle imetys.
    Ihania vauvantuoksuisia hetkiä teidän perheelle!

  • Heidi
    January 29, 2019

    Facessa on sellainen ryhmä kuin Vauvan kireä kielijänne/tukiryhmä, jonka perusteella nämä jänneasiat ovat yllättävän yleisiä. Toki voi olla että kireitä jänteitä on ollut suunnilleen saman verran koko ajan mutta niinkuin nyt tietoisuus olisi alkanut nousta. Harmillista vaan että Suomesta löytyy vasta kourallinen osaavia ja asian tunnustavia ja tunnistavia lääkäreitä ja hekin yksityisellä puolella. Julkinen terveydenhoito ei oikein ota kantaa tai jopa kieltää koko asian koska tutkimustietoa aiheesta on vasta vähän. Meillä pojalta leikattiin kireä kielijänne sekä huulijänne parin kuukauden iässä ja oli kyllä viimeiset hetket tehdä operaatio, imetys sattui jo niin että itkin joka kerta ja pelkäsin imetystä. Ja pieni vielä söi n. tunnin välein koska ei saanut kerralla tarpeeksi maitoa väärin toimivan kielen takia. Onneksi löysin tuon face-ryhmän ja meidän ihana jo vähän vanhempi neuvolantäti tunnisti kireän huulijänteen ja osattiin hakea apua. Joskus -70 – -80-luvun taitteessa näitä jänneasioita on huomioitu vielä julkisellakin puolella, anoppini kertoi että mieheltäni olisi leikattu kielijänne 4-vuotiaan mutta poika itse ei ollut suostunut enää siinä vaiheessa. Ilmeisesti siitä sitten seurauksena hänellä r-vika nykyäänkin. En tiedä mitä ihmettä tässä välissä on tapahtunut kun tuo tietämys on unohtunut, kyseinen vaiva kun vaikuttaa imetyksen lisäksi kaikkeen muuhunkin suussa tapahtuvaan toimintaan, puhumiseen, kiinteiden syömiseen, hengittämiseen jne.

    Suomessa muuten tuo leikkaus hoidetaan saksilla (kuulostaa brutaalilta mutta on tosi nopea toimenpide) ja jälkihoitona arpikohtaa hierotaan n. 6 viikkoa 4-6 tunnin välein. Kuulostaa tuo laserleikkaus kyllä niin siistiltä operaatiolta!
    Ja kuinka mukavaa ja kätevää imetys onkaan kun se sujuu eikä satu ja toinen saa mahansa täyteen pidemmäksi aikaa kuin tunniksi! Muistan vieläkin kuinka luksukselta tuntui kun yöt alkoi mennä 2-3 syötöllä eikä n. 5 niinkuin aiemmin. 😀 Tosin poika päätti sitten myöhemmässä vaiheessa kieltäytyä pullosta tykkänään joten yksin en päässyt mihinkään kovin pitkäksi aikaa, mutta onneksi silloin jo kiinteät vähän helpottivat elämää.

    Warren on niin söpö ja hän vaikuttaa täydelliseltä hurmurilta! Ja miten hyvin käyttäytyvä nuori mies jos ei yölläkään itke <3

  • Tanja
    February 2, 2019

    Kyllähän tuo imetys sattuu aina aluksi sen ensimmäiset pari viikkoa ennenkuin rinnat tottuu imuun. Ensimmäisen tyttären imetyksen lopetin vasta, kun tulin uudestaan raskaaksi ja vaikka taukoa imetyksestä ei tullut kuin se 9kk, niin silti seuraavan tyttären imetys sattui ihan yhtä paljon ekat pari viikkoa kuin ensimmäisenkin kohdalla.

    Tuntuu, että julki-imettäminen Suomessa on tavallaan helppoa ja sitten taas toisaalta tosi paheksuttua. Vaikka aika harvoin siinä imettäessä näkyy yhtään mitään, että alusvaatemainoksissakin näkyy enemmän paljasta pintaa kuin imettäessä. Mutta silti tuntuu, että aika moni ihminen on sitä mieltä, että lapsi pitäisi ruokkia jossain vessassa yms ihan vaan sen takia ettei haluta äitiä imettämään lastaan julkiselle paikalle.

  • Marika
    February 4, 2019

    Meidän tyttö on muutaman päivän Warrenia vanhempi ja minulla on hieman samanlainen kokemus imetyksestä kuin sinulla. Ensimmäiset päivät imetys sattui ja minulla ei maito noussut, niin jouduimme antamaan korviketta lisäksi. Vihdoin viidentenä päivänä maito nousi ja pääsimme korvikkeen ja ruiskun kanssa vekslaamisesta eroon. Sen jälkeen maitoa on riittänyt pakkaseenkin, tyttö tosin suostuu syömään pullosta varsin vaihtelevasti. Imetys on ihanan helppoa ja tytön kanssa on kiva liikkua kun ei tarvitse miettiä pullon lämmitystä tai mitään muutakaan. 😊

What do you think?

Your email address will not be published. Required fields are marked *