Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

ENSIMMÄINEN VIIKKO-ELÄMÄÄ KIILTOKUVAN TAKANA

by

Täällä ollaan, 8 päivää myöhemmin ja olo alkaa olla jo parempi. Täytyy myöntää että itselle tuli ehkä jopa hieman yllätyksenä kuinka kipeä voikaan olla synnytyksen jälkeen. Ymmärrän sen että keho joutuu todella koville, onhan sisällä pieni ihminen joka täytyy saada ulos. Usein puhutaan siitä miten raskausaika on monelle hankala, on pahoinvointia ja turvotusta. Itsellä raskaus oli todella ihana ja nautin siitä, minusta oli kiva nähdä vatsan kasvavan ja ainoastaan viimeisillä viikoilla alkoi olla tukala olo. En kärsinyt oikeastaan mistään niistä pahoista raskausvaivoista, jalat eivät turvonneet, sormukset mahtuivat sormeeni koko ajan enkä ostanut kuin viimeisillä viikoilla Hennesiltä yhdet raskausfarkut, muuten omat vaatteeni mahtuivat päälleni koko ajan.

En osannut pelätä tai stressata synnytystä, ajattelin että se tapahtuu kun on tapahtuakseen ja ympärilläni on ihmisiä jotka tietävät mitä tekevät. Kun sitten lauantaina veteni menivät eikä keho halunnut tehdä juuri muuta, jouduin lopulta synnytyksen käynnistämiseen, joka oli ehkä yksi niistä asioista joita en olisi toivonut tapahtuvan, varsinkaan kun en ollut edes vielä yliaikaa. 30 tuntia myöhemmin, kaksi päivää ilman kiinteää ruokaa ja neljä tuntia ponnistamista, jonka jälkeen pieni herra vedettiin imulla ulos. Olin oikeasti aivan poikki ja ensimmäiset päivät olivat rehellisesti aika kaameita kroppani kanssa.

Jokaisen tarina on erilainen synnytyksen jälkeen ja kaikken tärkeintä on että pieni saadaan turvallisesti ulos. Mutta minusta on tärkeää että tiedostetaan myös ettei kaikki ole kauniita vauvakuvia ja helppoa arkea alusta saakka. Äidin olo onneksi paranee joka päivä ja liikkuminen on helpompaa, jolloin voi oikeasti nauttia kaikesta aivan eri tavalla. Onneksi mieheni oli uskomaton apu alusta saakka ja auttoi niin paljon kun itse en aluksi pystynyt edes kiivetä sänkyyn ja seisominen sattui uskomattoman paljon.

Nyt takaisin ihanan tuhisijan luokse joka odottaa jo illallista.

2 Responses
  • Lil
    November 24, 2018

    Kiitos kirjoituksesta ja paljon onnea pitkäaikaiselta lukijalta!
    Mun synnytyksessä (esikoinen) reilu puoli vuotta sitten oli paljon samankaltaisuutta, ja se synnytyksen jälkeinen aika todella oli kaameeta. Mä söin monta viikkoa särkylääkkeitä, ja silti se epätoivon tunne oli koko ajan läsnä: mitä jos mä en enää ikinä tunne itseäni kokonaiseksi ja terveeksi? Samalla sitten tietysti
    piti huolta ja syötti sitä pientä vauvaa kipeellä kropalla. Vessassa käynti oli pitkään sairaan vaikeeta. Onneksi, onneksi lopulta keho toipui ja parani, ja yhtäkkiä yhtenä päivänä huomasin että kaikki onkin hyvin ja tuntuu ihan omalta itseltä taas. Ihania päiviä vauvan kanssa!

  • Emppu
    November 25, 2018

    Tsemppiä sinulle toipumiseen ja onnea ihasta pikkuihmisestä ! On aivan totta, että kaikesta raskauteen ja synnytykseen liittyvistä ”havereista” ei vieläkään puhuta ihan avoimesti. Toivottavasti vointisi kohenee äläkä epäröi kääntyä terveydenhoidon ammattilaisten puoleen. Itse odotin vähän liian pitkään ”luonnollista” toipumista ja tiettyjä vaivoja jäi sitten pysyviksi harmeiksi tämön seurauksena

What do you think?

Your email address will not be published. Required fields are marked *