Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kalifornian mammakavereiden suusta

by

Välillä mietin miten erilaista on ollut elää Suomessa lapsuuden ja kuinka paljon se on muokannut omia käsityksiä lapsista. Jokaisella maalla on tapansa ja jokainen tekee juuri niin kuin itse haluaa, mutta muutama juttu on jäänyt mieleen kavereiden kanssa käydyistä keskusteluista.

Kaverin vauva oli reilut kaksi kuukautta vanha, elettiin maaliskuuta täällä Los Angelesissa, ilmat voivat olla tuulisia mutta lämpötila pysyttelee silti 15 asteen paremmalla puolella. Kysyin onko hän käynyt vaunulenkeillä vauvan kanssa, mutta hän ei ollut poistunut kotoa, koska ulkona on aivan liian kylmä pienelle ihmiselle. Myöhemmin kerroin kirjasta jonka itse olin lukenut, There’s No Such Thing as Bad Weather Linda Åkesonilta, kirjassa syvennytään skandiarvoihin ja kasvatukseen ja kaveri oli aivan innoissaan tästä kirjasta. Muutama kuukausi myöhemmin hän kertoi minulle miten tyttärensä nukkuu paljon paremman kun pääsee joka päivä ulos vaunuissa. 

Täällä lapset menevät täällä preschoolin reilun kahden-kolmen vuoden iässä. Usein tämä on puolipäiväistä mutta ei kuitenkaan vastaa Suomen päiväkotia. Ystäväni etsi pojalleen joka oli kahden ja puolen vuoden ikäinen hyvää preschoolia ja kävi tutustumiskäynneillä muutamassa eri paikassa. Hän oli aivan tuohtunut miten yhdessä paikassa lapset olivat vain leikkineet kivillä eivätkä opiskelleet tärkeitä asioita luokkahuoneessa. Hänen poikansa tarvitsee kuulema ohjattua oppimista ja usein vanhemmat etsivät paikkaa esimerkiksi sen mukaan että siellä varmasti opitaan laskemaan sataan, kirjaimia jne.

Toinen äiti opettelee flashcardsin avulla kirjaimia kaksivuotiaansa kanssa että toinen oppisi nopeasti lukemaan. Muutama kaveri on kuitenkin laittanut lapsensa montessori preschooliin, sillä he haluavat että lapset saavat leikkiä ilman tiukkaa oppimista.

Mitä mieltä te olette näistä asioista, täytyykö alle kolmevuotiaan jo harjoitella lukemista ja osata laskea pitkälle todistaakseen ettei vain olisi pudonnut jo kelkasta pienenä?

No tags 2
7 Responses
  • Sini
    August 9, 2018

    Mäkin aina välillä oikeen tuohdun kun “väittelen” miken ja sen perheen kanssa kasvatuseroista 😀 ne oli myös alkuun ihan järkyttyneitä siitä että meen pakkasellakin vauvan kanssa ulos. Mua taas naurattaa että kun on kaks astetta pakkasta niin siellä peitetään turvakaukalon aukko sellasella vetskari fleecellä kun mennään autosta sisällä ettei vaan lapsen naama jäädy, vaikka päässä onkin pipo. Ja sit siellä he kylvettävät joka päivä ja pyyhkivät kakan “vaan” wetwipeseillä kun me täällä varjellaan vauvojen ihoa ja kylvetetään vaan paristi viikossa mutta kakka pestään hanan alla 😀 välillö aina tuntuu että saa selitellä omia toimintatapojaan. Onneks meille on tulossa jo toinen niin nää mun heiltä poikkeavat tavat ei ehkä enää niin pqljon aiheuta ihmetystä 🙂

    • Marika
      August 9, 2018

      Joo itse olen miettinyt myös tota kylvetysjuttua! Varsinkin että pitää käyttää kaikenmaailman saippuoita ja shampoita. Ja niin totta wetwipesit! Hahah en ole ikinä nähnyt yhtäkään kaveria käyttävän pelkkää vettä tähän hommaan 😀

  • Minna
    August 9, 2018

    Vaikka mulla ei ole lapsia eikä aihe ole mitenkään ajankohtainen, näitä kulttuurieropostauksia on mukava lukea myös tästä aiheesta! Etenkin, kun jos niitä lapsia olisi, niin samojen kulttuurierojen kanssa painittaisiin meilläkin. Eli näitä lisää sitten kun vauva-arki alkaa ja tilanteita alkaa varmasti putkahdella eteen entistä enemmän 🙂

    • Marika
      August 18, 2018

      Jee kiva kuulla 🙂 Itse myös aina ajattelen että nämä ovat mielenkiintoisia juttuja ja välillä aivan unohtaa että niitä voisi kirjoittaa blogiin myös!

  • Sappe
    August 10, 2018

    Mä en itse osannut varmaan vielä kaksi vuotiaanakaan puhua kovin hyvin, olin enemmänkin motorisesti lahjakas. Mietin vain, että mitenhän mun lukemaan oppiminen olisi sujunut sitten 2,5 vuotiaana, ai kauhee .:D Kuulostaa kovin vaativalta.

    • Marika
      August 18, 2018

      Joo tuntuu että välillä ajatellaan että niin pienen pitäisi osata jo kovin paljon. Itse ajattelen että kyllä leikki ja sen kautta oppiminen riittää hyvin alle kolmevuotiaalle. Hassua tosiaan miten paljon eroja on näissä jutuissa.

  • Ellen
    November 22, 2018

    Moikka! Siis tää on kyllä
    Niin mielenkiintoinen aihe. Itse asutaan mieheni ja 2,5-vuotiaan poikamme kanssa Australiassa, ja täällä kyllä
    Moni juttu tuntuu olevan tosi samanlailla kun Jenkeissä. Just tää oppiminen on todella erilaista. Välillä tuntuu hankalalta pitää suu kiinni, mutta pidän silti, kun ihmiset loukkaantuisi varmaan mun kommenteista. Tuntuu, että täällä päiväkodissa ollaan jo ”koulussa”, ja hirveen aikaisin siis aloitetaan opiskelu, mutta silti esimerkiksi lukiolaisten taso täällä on jotain ihan hirveää. Siis tieto ja taidot on ihan mitättömiä. Ei olla yhtään perillä maailman asioista, ei osata kirjoittaa oikein (suomalaisena aina päässäni korjailee, kun lukee ihmisten tekstejä…) ja muutenkin tuntuu, että on aivan kauhea kiire ja tarve mennä tietyn tyylin mukaan. Ei siis ollenkaan ajatella sitä, että
    Jokainen oppii eri tavalla ja eri tahtiin. Tiedän, että Suomessa ei asiat tietenkään ole täydellisesti, mutta jos joku asia on mielestäni todella fiksu, on se peruskoulusysteemi sekä päiväkotiaika! 🙂 meillä vielä mies ranskalainen, eli sekin tuo taas omat haasteensa, kun hänenkin kokemukset ranskasta ovat mukana tässä vertailussa. Heh. Mutta eiköhän tästä ajan myötä opi ottamaan niitä hyviä puolia kaikesta, ja sitten voi itse opetella kotona niitä asioita, jotka kokee tärkeiksi, vaikkei niitä koulussa opetettaisikaan.

What do you think?

Your email address will not be published. Required fields are marked *